Tuumasta toimeen!

2.8.2019

Se on lähikuva nurmikosta!

Kaikkihan alkoi siitä, kun sain ystävältäni viestin koskien yhdistystä, joka oli hiljattain perustettu.

Olin tietoinen yhdistyksestä jo ennen tätä kyseistä viestiä, kun olimme Nooran kanssa iltaa viettämässä eräänä kesäisenä perjantai iltana, sekä imemässä itseemme kulttuuripläjäystä suomalaisen musiikin parissa ja nauttimassa virvokkeita.

Kiinnostuin konseptista tuolloin ja pidin sitä vallan hienona ajatuksena, eikä se johtunut suinkaan niistä illan aikana nautituista virvokkeista.

Tuo yhdistys asia on jäänyt minun takaraivooni lymyilemään siitä kyseisestä illasta lähtien.

Toki sen illan jälkeen takaraivossa jyskytti myös muista syistä.

Mutta siis… palataan siihen viestiin, joka pärähti whatsApp:iin eräs iltapäivä.

Se meni kutakuinkin näin: Moikkelis! Osaakko nettisivuja väkerrellä? Tarttis meijän yhdistykselle sivut.

Tuon viestin luettuani innostus yhdistystä kohtaan senkuin kasvoi kasvamistaan.

Olenhan minä ollut lapsesta asti kiinnostunut tietokoneista ja niiden tuomista mahdollisuuksista.

Mitä nyt sillain niin kuin…sanoisinko muutaman kerran… sain isän tietokoneen lapsena sekaisin, kun olin vähän tutkinut sitä suuren kiinnostuksen vallassa.

”En se minä ollut” sananparsi oli tuolloin jo suht usein käytössä.

Nykyiset opiskelunikin nyt painottuu vallan tieto- ja viestintätekniikkaan ja odottelen tässä kesäloman loppumista, että pääsee taas takaisin ns. sorvin ääreen.

Mutta … palataan siihen viestiin ja sen tuomiin tapahtumiin.

Minä pidän haasteista (Noora kyllä tietää mun outoudet ja mieltymykset vallan hyvin… Kiitos siitä!) ja lupasin ottaa haasteen vastaan intoa puhkuen.

Olin yhteydessä Annaan, joka on yhdistyksemme puheenjohtaja.

Anna on koulutukseltaan muuten kulttuurituottaja, joten sillä on nää kulttuurihommat hallussa!

Annan kanssa on kaveruutta ollut myös pidemmältä aikaa. Olemme tutustuneet toisiimme aikoinaan Nooran kautta, joka muuten toimii yhdistyksemme vara puheenjohtajana.

Olemme myös samoissa harrastuksissa silloin tällöin pyörineet, joihin eläimet liittyvät hyvin vahvasti, eläinrakkaita kun ollaan.

Siitähän se ajatus sitten lähti.

Sitähän joku kehuu, että nälkä kasvaa syödessä ja eipä aikaakaan, kun minusta tulikin yhdistyksen webmaster.

Kävinpä tuumasta toimeen ja ensitöikseni autoin Annaa tietoteknillisissä ongelmissa…vai oliko se mobiiliasioissa, mutta kuitenkin.

WhatsApp piippaili, kun puheenjohtajamme kärsivällisyys oli koetuksella tietoteknillisen asioiden vuoksi. Näin sieluni silmin kuinka Annalla sauhu nousi korvista toimistossaan, kun ei hommat menny niinku strömsössä, vaikka kuinka käänsi ja väänsi.

Puhelimeeni tuli kuvia, kuinka se ei onnistu ja monta eri versiota siitä, kuinka se ei edelleenkään onnistu.

Annakin totesi ”no eipä ollu kovin vaikeeta”, kun olin ratkaissut tämän pienehkön pähkinän. Tarkoittaen siis sitä, että se oli aika konstikas eikä suinkaan niin yksinkertainen, kuin oli olettanut sen olevan.

Sitten itse kotisivujen tekoon.

Tarkoitus oli tehdä aika pelkistetyt sivut, jotka ovat selkeät ja asiat tulee hyvin ilmi.

Menihän siinä hetki, kun sitä opetteli itselle outoa ohjelmistoa ja tutustui kaikkiin ominaisuuksiin.

Kyllä siinä välillä oli omakin kärsivällisyys koetuksella ja meinasi mennä joskus tunteisiin.

Anna kyllä sanoi minulle, että yhdistys ei korvaa seinään heitettyjä tietokoneita. Joten hillitsin mieleni, eikä tietokoneeni saanut siipiä missään vaiheessa, että kone olisi lähtenyt kuuta kiertävälle radalle… vaikka mielessä se välillä kävikin.

Se on se kärsivällisyys… tai pikemminkin sen puute tietyissä tilanteissa.

Ideoita käytiin useasti porukalla läpi ja mietittiin miten kannattaisi mikäkin asia tuoda esille. Ideoita ropisi pikkuhiljaa ja niistä sitten yritin tehdä toimivan kokonaisuuden.

Aikaakin toki suhraantui, mutta sehän kuuluu asiaan.

Ahaa-elämyksen iskiessä heräsin jopa eräs aamuyö kotisivuja tekemään. Toki helteet saattoivat olla osasyynä, että heräili aamuyöstä kun oli hieman viileämpääkin.

Tein muutoksia ja ihmettelin, sekä tutkiskelin ohjelman ominaisuuksia.

Ryystin kahvia ja hätistelin toisinaan kissaa läppärini päältä, sekä keskustelin myös välillä tietokoneeni kanssa hyvinkin kovaäänisesti.

Mutta siltikin pidin siitä mitä tein ja mitä teen tässä yhdistyksessä. Enkä kadu pätkääkään sitä, että lähdin tähän Kiekuun mukaan. Huumorinkukka laulaa ja ideoita piisaa.

Meillä on loistoporukka!

Kun kotisivut sain siihen pisteeseen ja olin jo sujut ohjelman kanssa, käytiin se läpi porukalla ennen julkaisemista. Julkaiseminen tapahtuikin 2.8.2019.

Se sellainen kuuluisa voittajafiilis tuli, kun sain valmiiksi jotain, mitä en ollut vielä koskaan aikaisemmin tehnyt.

Ainahan voin yhdistyksemme kotisivuja kehittää ja toki pitääkin kehittää. Sitähän tämä webmasterin homma osakseen onkin.

Tästä on hyvä jatkaa!

  • Tanja, Kieku ry:n webmaster

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *